Tänään kotiin palatessani näin postin joukossa kirjeen syyttäjänvirastosta. Minua alkoi ahdistaa, koska luulin saavani tietoon päivämäärän, jolloin oikeudenkäynti on. Ensin riisuin ihanapojalta ulkovaatteet ja sitten avasin kirjeen. Ensimmäiset sanat, jotka osuivat silmiini olivat päätös syyttämättä jättämisestä. Ajattelin, että ei tämä voi olla totta. Toki olen sen kokoajan tiennyt, että näin tulee käymään. Kuitenkin nähdessäni nuo sanat tunsin epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Äijä ei joudu vastuuseen kaikesta siitä pahasta mitä teki minulle ja pojalle. Minusta tuntuu todella pahalta. Me saamme kärsiä hänen tekosistaan mutta hän saa jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toivottavasti rikosilmoituksesta on kuitenkin apua seuraavalle äijän uhrille. Toivottavasti myös seuraavalla on rohkeutta tehdä ilmoitus. Äijä ei muutu koskaan. Hän jatkaa seuraavan uhrin kanssa siitä mihin jäi minun kanssani. Seuraava olisi ollut musta silmä. Seuraavalla hän aloittaa siitä. Minun ko...