Elämä suljetun oven takana
Minun on pitänyt kirjoittaa aiheesta jo useamman päivän. Olen huomannut pojan kiukuttelevan paljon sisätiloissa. Itsestänikin huomaan, että tulen levottomaksi, jos joudun olemaan koko päivän sisällä. Vielä äijän kanssa ollessamme panttivankina oleminen alkoi oikeastaan jo ihanapojan ollessa ihan vauva. Äijä halusi nukkua rauhassa. Hän ei halunnut nukkua kanssamme samassa huoneessa. Me nukuimme pojan kanssa makuuhuoneessa ja hän olohuoneessa. Emme saaneet tulla pois makuuhuoneesta ennen kuin hän oli herännyt emmekä saaneet pitää liian kovaa meteliä. Pakko oli mennä kuitenkin vessaan, vauvan kanssa pesuille, hakemaan ruokaa ja vauvalle korviketta. Jos äijä heräsi tähän, hän oli ärtyinen ja kiukkuinen. Olemme joutuneet siis olemaan erittäin paljon vain yhdessä huoneessa. Säleverhojen pitäminen auki tai liika valo sai myös äijän äksyilemään. Jouduimme siis olemaan yhdessä huoneessa säleverhot/verhot kiinni ja vähäisessä valaistuksessa. Olemme paljon tuijoittaneet tällaista...