Vauva-arki psykopaatin kanssa vs. vauva-arki ihanan miehen kanssa

Moikka pitkästä aikaa!

Ajattelin nyt kertoa vauva-arjen eroista pojan ja nyt toisen lapsen kanssa. Ne nimittäin eroavat todella paljon. Aloitan kertomalla esikoisen aikaisesta vauva-arjesta.

Sektiossa ollessani poika oli äijän iholla sen aikaa, kun minua ommeltiin. Päästyäni leikkaussalista minut vietiin suoraan äijän ja vauvan luo. Poika oli hereillä ja nälissään. Hänet laitettiin rinnalle ja hän alkoi syömään. Kehotuksesta äijä kohensi tyynyä. Äijän kasvoilla ei näkynyt mitään tunnetta. Ihan normaalit vakavat kasvot. Äijä oli luonamme myöhään iltaan ja muka oli itkevinään lähtiessään. Sen jälkeen äijä ei käynyt meitä katsomassa sairaalassa. Keksi hänellä olevan flunssa minkä varjolla ei tarvinnut sitten tulla.. Kotiin piti lähteä päivää aikaisemmin kuin lääkäri suositteli, koska sairaalassa olo on turhaa rahastusta. Kotiin päästyämme äijä sanoi nukkuvansa olohuoneessa ja me nukumme pojan kanssa makuuhuoneessa. Hän ei halunnut nukkua meidän kanssa, että hän saa nukkua rauhassa. Edes korviketta ei olisi saanut lämmittämään mennä mutta menin silti. Eikä ruokaa tai juomista olisi saanut hakea itselleni.. Äijä saneli tarkat keinot miten vauvaa sai nukuttaa. Ei saanut nukuttaa sylissä eikä vaunuja heiluttamalla. Tuttipullo suuhun vain. Imetyksen käski lopettamaan vauvan ollessa 3kk ikäinen. Rintaraivarit olivat liikaa hänen korvilleen. Kylvetykset sanoi raskausaikana jo olevan hänen juttunsa. Hän ei kuitenkaan halunnut kylvettää parin kerran jälkeen. Tuttia en saanut antaa. En olisi saanut puhua vauvalle lempeällä äänellä. Maitoa annoin kuulemma liikaa. Joka itkuun ei olisi saanut reagoida.. Kun vauva alkoi ääntelehtiä ja liikkua enemmän, alkoi esiintyä väkivaltaa minua ja lasta kohtaan. Vauva-arki oli hyvin stressaavaa ja hikoilin hirveästi. Hiki haisi ihan kissanpissalta. Lähdimme vauvan kanssa pakoon kahdesti. Ekalla kerralla menin hölmöyttäni takaisin, kun koin etten ollut tervetullut serkun luo vaikkei se ollut niin vaan serkkuni halusi meidät turvaan nopeasti. Toisella kerralla äijän äiti manipuloi minut menemään takaisin, jonka jälkeen väkivalta meitä kohtaan paheni ja sitä oli entistä useammin. Selvisin keskittymällä ihanapoikaani. Nautin pojan kanssa olemisesta kyllä ja hän on ollut aina äidin poika ja on sitä yhä. ♥ Sylissä hän tykkäsi olla melkein vallan ja minä pidin ♥. Onneksi tein lopulta lähtöpäätöksen ja tuo kaikki paha on ohi.

Seuraavaksi kerron vauva-arjesta ihanan miehen kanssa. Ihana mies sai olla mukana leikkaussalissa tukenani. Itkimme onnesta nähdessämme vauvamme. Minulla oli hyvä ja turvallinen olo siinä leikkauspöydällä. Mieheni lähti kätilön ja vauvan kanssa mittailemaan vauvaa. Minä menin heräämöön joksikin aikaa. Sain käteeni vaaleanpunaisen lapun, jossa luki tyttäremme mitat ja syntymäaika. Pidin lapusta lujasti kiinni ja itkin onnesta. Osastolle päästyäni vauva nukkui tyytyväisenä kopassa ihana mies vierellään. En ikinä unohda ihanan mieheni ilmettä, kun osastolla katsoimme toisiamme. Hänen tunteellisista silmistään valui onnenkyyneleitä. ♥ Omatkin silmäni kostuivat onnenkyyneleistä katsellessani häntä ja kaunista vauvaamme. Vauva on ihan isänsä näköinen. ♥ Olen saanut olla sellainen äiti mikä haluan olla. Vauva nukahtaa mieluiten syliin ja on täysi-imetyksellä. Vauva tykkää olla lähellä ja se tuntuu minustakin hyvältä, kun rakas vauvani nukkuu ihan vieressäni. ♥ Ihana mieheni rakastaa vauvaa ja haluaa hoitaa. Minun ei tarvitse olla silmät selässä vahtimassa mitä hän tekee. Vauvamme hymyili ensimmäisenä isilleen jo sairaalassa synnytyksen jälkeen. ♥️♥️

Olen hyvin onnellinen ihanasta miehestäni, pojasta ja vauvasta. Rakastan heitä yli kaiken. ♥ ♥ ♥

Älkää alistuko psykopaatin armoille vaan lähtekää ja olkaa omanlaisianne vanhempia. 🙂

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille! ❄️

- Psykopaatin uhri