Huono itsetunto

Itsetuntoni alkoi huononemaan ylä-asteelle siirtymisen jälkeen. Olin yksinäinen serkkuni ollessa vielä ala-asteella. Minua alettiin kiusata. Koulukiusaaminen kesti 3 vuotta. Minua alettiin kiusata koulumenestyksestäni, ylipainosta, nimestäni ja pikkuveljestäni, jolla on asperger. Aloin saamaan luokkatovereilta viestejä kotiin, että mitä hikari ja minkä numeron sain mistäkin. Se onneksi loppui, kun vanhempani puuttuivat siihen. Menin ihastumaan väärään tyyppiin ja siitä tuli koko koulun yleinen vitsi. Minulle vilkuteltiin linja-auton takaikkunasta jäädessäni pois. Näytin keskaria kun otti niin päähän se touhu. Minut äänestettiin myös Lucia-neidoksi, jotta minulle oltaisiin voitu nauraa lisää. Yksikin sanoi, että kerrankin on Lucia, jolla on muotoja. Minulle tuli 10 kg painoa, kun söin ruoan sekä kotona että mamman luona. Avokriisityöntekijä sanoi sen johtuvan kiltteydestäni, kun en uskalla sanoa vastaan. Aluksi meinasin etten suostu Lucia-neidoksi mutta silloinen luokanvalvojani suostutteli minut siihen. Meni se lopulta ihan hyvin. Minua kiusattiin myös uskovaisuudestani. Tultiin juttelemaan ivaillen "mitäs uskovainen". Minua ahdistaa yhä nähdä ne tytöt, jotka niin minulle puhuivat. 9.luokalle kiusaaminen loppui. Mutta kannan yhä sen aiheuttamaa epävarmuuden viittaa. En uskalla tutustua ihmisiin niin helposti.

Lukioon siirtyessäni kiusaamista ei ollut mutta olin erittäin ujo enkä uskaltanut näyttää parastani. En uskaltanut erottua. Pääsin onneksi hyvään kaveriporukkaan heti enkä ollut yksin. Tosin nyt siitä kaveriporukasta minulle on jäänyt vain yksi kaveri, joka on ihanapojan kummitäti ♡. Lukioaika sujui hyvin siihen asti, kun vanhempi mies alkoi osoittaa kiinnostusta. Tämä vanhempi mies ajoi linja-autoa, jolla kuljin kouluun. Ihmettelin miksi se oli ostanut mulla 18-vuotislahjan. Muutamaa kuukautta myöhemmin olin mennyt aikaisemmin linja-autoon. Kuski sanoi, että pitää mennä hakemaan tallilta jotain. Tallilla ei ollut muita. Kuski pyysi minua tulemaan auttamaan kantamaan jotakin. Mentyäni ulos linja-autosta se laittoi huulet mun suulle ja alkoi pussata. Sit se siirsi mut linja-auton portaiden eteen ja tuli päälle. Mua sattui selkään ne portaiden reunat. Se oli isokokoinen ja painava. Sitten se siirsi mut penkkien lähelle ja istui penkille. Sitten se otti mut syliin ja työnsi käden housuihini. Se kosketteli mua sieltä ja mulle tuli likainen olo. Sitten se laittoi mut kävelemään mut käytävää pitkin linja-auton takaosaan. Takapenkin kohdalla se kävi taas mun päälle. Mä olin siellä säpissä. Se käski ottamaan suihin. Onneksi sen värkki ei toiminu. Mutta sen jälkeen olen tuntenut itseni likaiseksi ja oksennusrefleksi on voimakas. Mulla ei ollut ollut yhtäkään seksuaalista kanssakäymistä vielä silloin. En puhunut asiasta kellekkään. En edes omille vanhemmilleni. En halunnut huolestuttaa ketään. Koteloin vaan asian sisälleni. Jätin sen siis käsittelemättä.

Noin vuoden päästä siitä tapasin ensimmäisen pitkäaikaisen poikaystäväni. Kerroin hänelle kokemukistani. En pystynyt tekemään aloitteita. Hän ei ottanut minun tarpeitani ollenkaan huomioon. Hänen kanssaan kokeilin seksileluakin. Se sattui kun hän teki sillä liian kovakouraisesti. En pystynyt ikinä rentoutumaan hänen kanssaan kun minua ei ajateltu ja varmasti hyväksikäyttökokemus vaikutti siihen suurissa määrin myös. Vietin paljon aikaa yksin. Hän ei jutellut asioistaan minulle vaan muille tytöille. Hän sanoi ettei minun kanssani pysty puhumaan ja että hän on minun takiani masentunut. Sitten yksi päivä hän päätti jättää minut. Olen aina kärsinyt menettämisen pelosta. Tuntui, että jäin yhtäkkiä tyhjän päälle. Olin hyvin epävarma hänen kanssaan ollessani. Hänen lähdettyään, rohkaistuin. Pyrin stressittömään elämään ja minulla meni hyvin. Sitten tapasin toisen miehen mutta se tapahtui liian äkkiä. Minua ahdisti olla hänen lähellään. Jätin hänet lyhyen seurustelun jälkeen. 

Äijän tavattuani kaikki meni vielä pahempaan suuntaan. Tuli fyysinen, henkinen, seksuaalinen ja taloudellinen väkivalta, joista olen jo aiemmin kertonut. Se yritti pakottaa tekemään abortin. Se vei osan pois tulevan äidin onnesta. Äijä piti mua myös "orjanaan". Mun piti tehdä aivan kaikki. Jos en tehnyt, se hermostui. Se katsoi pornoa meidän yhdessäoloaikana. Mä en tuntenu itseäni miksikään. En tuntenu oloani rakastetuksi. Mut oli niin haukuttu, alistettu, eristetty ja manipuloitu. Raiskauksen jälkeen pelkäsin seksuaalista kanssakäymistä. Mä en pystynyt rentoutumaan. Mulla ei ollut mitään väliä. Jos ihanapoikaa ei olisi ollut ja sukulaiset ei olisi tehnyt lastensuojeluilmotuksia, en välttämättä olisi tässä kirjoittamassa kokemuksiani.

Tavattuani nykyisen miesystäväni mä oon saanu kokea mitä on se tosirakkaus. Kiltimpää miestä ei olekkaan. Hänen vieressään mulla on hyvä olla ja ensimmäistä kertaa tykkään nukkua ihan toisessa kiinni. Mulla on siinä turvallinen ja rakastettu olo ♡. Vihdoinkin on se, joka haluaa kuulla musta ja jonka kanssa pystyy puhumaan aivan kaikesta. Hän jaksaa kuunnella mun kokemuksistani ja on ollut suuri apu niistä toipuessa. ♡. Saan myös vihdoin kokea sitä rakkautta ja hellyyttä mitä oon aina kaivannut.♡. Kiitos rakas, kun olet olemassa. Mä rakastan sua äärettömän paljon ♡♡♡.