Traumatisoitunut lapsi
Ihanapoika oli turvakotiin tullessa hyvin traumatisoitunut. Hän alkoi itkeä, kun tuli uusia ihmisiä ja oli todella kiinni minussa. Aina kun turvakodin työntekijät tulivat käymään asunnossa ihanapoika alkoi itkeä ja tuli syliini turvaan. Ihanapoika pelkää yhtäkkisiä ääniä ja sitä, jos joku sanoo jotain tiukalla äänensävyllä tai nostaa ääntään. Hän pelkäsi paljon kynnyksiä eikä uskaltanut tulla itse alas korkealta kynnykseltä. Äijä töni ihanaapoikaa alas kynnykseltä, jos ihanapoika ei mennyt tarpeeksi nopeasti hänen mielestään. Kun pidimme liikaa meteliä huoneessa, äijä löi nyrkillä seinään ja jos se ei saanut meitä olemaan tarpeeksi hiljaa, hän tuli ovesta äkkipikaisena kiroillen. Ihanapoika pelkää myös sitä, jos menen lähelle jotakuta. Esimerkiksi laitoin isoäidilleni voidetta kylkiin niin ihanapoika alkoi kovasti itkeä ja täristä. Luuli varmaan, että isoäiti tekee minulle jotain. Ihanapoika pelkää myös sitä, jos ihminen makaa. Hän on alkanut itkeä, kun isoäitini makasi ja autoimme isoisän kanssa hänet istumaan. Samoin alkoi itkeä, kun olimme katsomassa toista isoäitiäni vanhainkodissa.
Nykyään ihanapoika ei pelkää uusia ihmisiä muualla mutta jos joku tulee meille kotiin niin hänestä tulee arka ja haluaa syliin. Kynnyksiä ei enää pelkää. Kynnyspelko lähti hyvin kannustamalla. Yhtäkkiset äänet, tiukka äänensävy, makaavat ihmiset ja muiden oudompien ihmisten ollessa lähellä minua pelottavat vielä ihanaapoikaa. Ollessamme ihanapojan pikkuserkkujen synttäreillä heidän isänsä kielsi lapsia tekemästä jotain. Ihanapoika alkoi itkemään ja halusi syliini. Tänään ihanapoika pelästyi ulkoa kuuluvaa kolinaa. Hän tuli itkien ja kontaten vaudilla syliini turvaan samalla tavalla kuin silloin kun olimme äijän luona vielä. Pelkäsi varmaan äijän tulevan. :( Rauhoittui onneksi nopeasti, kun sanoin, että kolina kuului rekan peräkärrystä. Sanoin, että isi ei tule tänne eikä satuta meitä enää koskaan. Äiti pitää siitä huolen. Oli hetkessä taas iloinen itsensä ja rauhoittui hyvin nukkumaan. :)
Rohkaistumisprojektia siis riittää vielä mutta äidin turvallisessa ohjauksessa se etenee pikku hiljaa. Paljon on jo edistytty neljässä kuukaudessa. :)
Nykyään ihanapoika ei pelkää uusia ihmisiä muualla mutta jos joku tulee meille kotiin niin hänestä tulee arka ja haluaa syliin. Kynnyksiä ei enää pelkää. Kynnyspelko lähti hyvin kannustamalla. Yhtäkkiset äänet, tiukka äänensävy, makaavat ihmiset ja muiden oudompien ihmisten ollessa lähellä minua pelottavat vielä ihanaapoikaa. Ollessamme ihanapojan pikkuserkkujen synttäreillä heidän isänsä kielsi lapsia tekemästä jotain. Ihanapoika alkoi itkemään ja halusi syliini. Tänään ihanapoika pelästyi ulkoa kuuluvaa kolinaa. Hän tuli itkien ja kontaten vaudilla syliini turvaan samalla tavalla kuin silloin kun olimme äijän luona vielä. Pelkäsi varmaan äijän tulevan. :( Rauhoittui onneksi nopeasti, kun sanoin, että kolina kuului rekan peräkärrystä. Sanoin, että isi ei tule tänne eikä satuta meitä enää koskaan. Äiti pitää siitä huolen. Oli hetkessä taas iloinen itsensä ja rauhoittui hyvin nukkumaan. :)
Rohkaistumisprojektia siis riittää vielä mutta äidin turvallisessa ohjauksessa se etenee pikku hiljaa. Paljon on jo edistytty neljässä kuukaudessa. :)
Kommentit
Lähetä kommentti