Fyysinen väkivalta
Henkistä väkivaltaa seurasi fyysinen väkivalta, joka alkoi tönimisenä. Tönimistä alkoi esiintyä tultuani raskaaksi. En tarkkaan muista tarkkaa ajankohtaa. Äitini on myös nähnyt, kun äijä on töninyt minua. Aluksi sitä oli harvemmin. Yhtenä uutenavuotena äijä uhkaili menevänsä kuristamaan entistä vaimoaan, jotta saisi nähdä lapsiaan. Äijä uhkasi myös äitiäni ettei näe minua eikä tulevaa vauvaa enää ikinä. Äitini pelästyi ja sanoi äijälle, että pelkää sen kohdistuvan minuun. Äijähän siitä hermostui ja tuli vauhdilla huoneesta ja meni uhkaavana äitini eteen. Äijä käski minun pakata tavaramme ja sanoi, että lähdetään kotiin. Äitini sanoi, että minä en lähde mihinkään. Ei halunnut tietenkään päästää meitä ajamaan, kun äijä oli siinä mielentilassa. Ei tiedä mitä olisi tehnyt ajomatkalla. Äiti kertoi hänen nyrkkinsä olleen pystyssä. Itse menin lukkoon tuossa tilanteessa. Itkien huusin iskää paikalle. Isäni oli jo nukkumassa. Äiti ja isäni laittoivat äijän ulos rauhoittumaan. Siellä äijä oli pahoitellut ja kertonut rakastavansa minua niin kovasti... minä istuin sisällä keittiössä lattialla selkä seinää vasten. Muistan isäni veljen kysyneen, että menenkö heidän luokseen. Olin niin lukossa etten pystynyt liikkumaan. Pysyin vaan istumassa paikallani. Setäni oli sanonut soittavansa poliisit, jos äijä ei rauhoitu. Jossain vaiheessa äijä sitten tuli sisälle ja meni saunanlauteille makaamaan. Minä menin sanomaan, että tulee viereeni nukkumaan. Jälkeenpäin mietin, että minkä takia tein niin. En tiedä. Koko yön äijä puhui tapahtuneesta ja siitä etten puolustanut häntä yhtään. Sanoi lähtevänsä kotiin aamulla tulisin tai en. Tuolloin mietin mielessäni, etten halua lähteä hänen mukaansa. Mutta en uskaltanut sanoa sitä. Pelkäsin mitä tekee hermostuessaan. Lähdimme aamulla 5 - 6 aikaan sen jälkeen kun isäni oli lähtenyt töihin. Minä keräsin tavarat ja äijä makasi. Tämän uudenvuoden jälkeen emme käyneet vanhempieni luona kuukausiin.
Asuessamme samalla paikkakunnalla kun vanhempani äijä puristi poikaa kasvoista ja jaloista niin, että poika alkoi itkemään. Äijä naureskeli vaan päälle. Hän myös meinasi kuristaa minua. Hän laittoi kädet kaulalleni. Onneksi tajusi ajoissa mitä oli tekemässä. Hän kysyi minulta itkien miksi olen hänen kanssaan vaikka hän on niin kamala minua kohtaan. Poikamme oli silloin pieni. Äijä potkasi kantapäällään seinäänkin reiän hermostuessaan. Seuraavana aamuna aloin pikku hiljaa pakkailla tärkeimpiä tavaroita mukaani. Olin päättänyt lähteä pojan kanssa pois äijän luota. Lähdimme äijän nukkuessa. Menin vanhempieni luokse. Sieltä menimme mökille ja sieltä lähdimme myöhemmin serkun luo. Olin serkun luona yön. Minua alkoi voimakkaasti ahdistaa. Pelkäsin mitä tapahtuu, kun olen lähtenyt. Tuo pelko varmaan oli tekijä, joka sai minut palaamaan takaisin äijän luokse. Kotiin mentyäni äijä oli vihainen ja viikkokaupalla sen jälkeen äijä puhui lähdöstäni. Vanhempani tekivät lastensuojeluilmoituksen saadakseen apua minulle ja ihanapojalle. Sain tietää siitä n. kuukauden kuluttua mennessäni lääkärineuvolaan toiselle paikkakunnalle. Lääkäri sanoi käynnin jälkeen, että seuraavaksi menet juttelemaan sosiaalityöntekijälle. Ihmettelin, että miksi. Luulin sen kuuluvan siihen käyntiin. Kun menin huoneeseen, sosiaalityöntekijät sanoivat, että haluavat vähän jutella. Sitten he sanoivat, että meistä on tehty lastensuojeluilmoitus. Minä pelästyin hirveästi. Pala nousi kurkkuun. Pelkäsin, että he vievät minulta ihanapojan. Kysyin kuka oli tehnyt ilmoituksen. He sanoivat, että vanhempani. En uskaltanut kertoa äijän tekosista. Yritin saada heidät vakuuttuneeksi, että ei meillä ole mitään tapahtunut. He kertoivat turvakodeista, jonne voi mennä turvaan tarvittaessa.
Äijän väkivaltaisuus paheni lastensuojeluilmoituksen jälkeen. Kuukautta myöhemmin äijä potkaisi kissanpentuamme ja uhkasi tappaa sen vaikka se vain normaalisti leikki niin kuin pienet pennut yleensä. Minä estin äijää tekemästä kissalle mitään. Äijä jahtasi kissaa raivon vallassa. Äijä tönäisi minut seinää päin. Löysin puhelimeni leikepöydältä tekstin, jossa luki, että äijä hakee uutta elämänkumppania Porista. Päätin, että en minä jää kotiin, kun hän jo kerran toista etsii. Otin pojan ja kissan mukaani ja lähdin äijän ollessa salilla. Lähdin vanhempieni luokse taas. Äijä soitti äidilleen, joka sitten soitti äidilleni. Äijän äiti ylipuhui minut menemään kotiin. Soitti vielä matkaltakin, että olenko menossa vai en. Minä jouduin sitten äijän kanssa lähtemään hänen vanhempiensa luokse selvittämään asioita. Enhän minä siellä uskaltanut puhua äijän tekosista. Äijä oli kertonut aikaa jo, että hänen äitinsä on kamala ihminen. Äijä oli käskenyt minun kirjoittaa ylös asioita, jotka pitää sanoa hänen vanhemmilleen. Jouduin esittämään, että vanhempani ovat kamalia vaikka he eivät ole. Se tuntui hirveältä joutua sanomaan paikkaansa pitämättömiä asioita rakkaista vanhemmistani. Pelkäsin mitä he tekevät minulle. Äijä alkoi syyttää minua siitä, että joutuu olemaan minun takiani vanhempiensa kanssa tekemisissä. Heillä oli siis välit poikki.
Joulun aikaan olimme äijän vanhempien luona 3 viikkoa. Minua härnättiin puhumalla äijän existä ja kun tuli paha mieli. Vähäteltiin, että ei tuollaisesta voi tulla paha mieli. Sitten sanottiin, että minä pilaan kaikkien joulun. Kukaan ei välittänyt, kun itkin pitkään. Äijä sanoi, että en minäkään häntä puollustanut uutenavuotena silloin. Tuon 3 viikon aikana äijä potkaisi minua nilkkaan alakerrassa. Kipu tuntui koko kropassa. Aloin itkeä kivusta. Sitten äijä oli nyrkki ojossa naamani edessä. Ihanapoika oli sylissäni ja alkoi itkeä, kun pelkäsi isäänsä. Tuo tilanne lähti siitä, kun ihanapoika ei ollut tarpeeksi väsynyt nukkumaan niin otin ihanapojan vielä pois sängystä touhuamaan. Äijä hermostui siitä. Äijä kielsi minua kertomasta mitään. Käski valehdella. Sanoin ensin, että äijä kutitti minua ja minä en pidä siitä. Äijän äiti sanoi, että tietää minun valehtelevan. Sitten sanoin, että pelästyin äijän huutoa. Hän kysyi, että löikö äijä minua. Sanoin ei. Tuon 3 viikon aikana äijä potki minua alas ilmapatjalta. Potki selkään. Tarttui kiinni vaatteista. Minua pelotti nukkui sen vieressä..
Parin viikon päästä kotona äijä potkaisi uudestaan samaan nilkkaan toisesta suunnasta. Kipu tuntui taas koko kropassa. En pystynyt moneen päivään kävelemään jalalla kunnolla, kun siinä oli kova kipu. Äijä toi jäätä siihen potkunsa jälkeen ettei tuu mustelmaa.
Kevään aikana väkivaltaa alkoi olla melkein joka päivä. Äijä löi minua kovalla lyönnillä käsivarteen mikä sattui kamalasti. Ajaessani autoa hän saattoi myös löydä käsivarteeni. Kipu sai minut itkemään. Maatessani sängyssä pää eri päässä sänkyä äijä löi nyrkillä reisiini. Useasti veti minua kovalla voimalla hiuksista, tarttui vaatteista, heitti puhelimella ja kaukosäätimellä. Useaan otteeseen nyrkki oli naamani edessä pystyssä valmiina lyömään. Ihanapoika on ollut usein sylissä noissa tilanteissa ja katsonut isäänsä, että mitä hän tekee. Alkanut itkemään, kun minuun on sattunut. Äijä ahdisti kerran minut keittiön nurkkaan ja jälleen oli nyrkki naaman edessä. Sitten äijä löi täysiä jääkaapin oveen. Lyöntien jälkeen äijä toi jäätä ettei tule mustelmia.
Ihanapoikaa äijä on tukistanut, töninyt, haukkunut, roikottanut jaloista alaspäin niin että poika on alkanut itkemään ja äijä nauranut päälle. Äijä on muistuttanut ihanapoikaa tukistamisesta nykimällä hiuksista. Ihanapoika laittoi päätään pois päin äijästä ja katsoi, että tekeekö se sen taas. Säikytellyt niin kauan, että on saanut pojan itkemään ja nauranut päälle. Kerran oli tilanne, kun tulin kaupasta kotiin, ihanapoika makasi häkkisängyssä paikallaan itkuisen ja pelokkaan näköisenä katse lukittuneena yhteen kohtaan. Hän ei reagoinut puheeseeni heti. Minun piti vähän aikaa jutella ja silitellä häntä, että hän katsoi minuun ja halusi syliin. Pelkäsin, että mitä äijä on tehnyt ihanalle pojalleni. Kerran ihanapojan koskiessa sälekaihtimiin äijä riuhtaisi hänet pois sieltä niin nopeasti, että ihanapoika löi päänsä patterinkulmaan ja sai pienen vekin päähänsä. Jos ihanapoika teki äijän mielestä jotain väärää niin hän tarttui poikaa takaapäin ja alkoi huutaa pojan naaman edessä.
Turvakotiin lähtö päivänä äijä läpsäisi minua poskelle. Se antoi lisäpontta jo päätetylle lähdölle. Päätin, että tämä ei ole enää meidän elämäämme ihanapojan kanssa. Halusin ihanalle pojalleni paremman elämän ja myös itselleni.
Asuessamme samalla paikkakunnalla kun vanhempani äijä puristi poikaa kasvoista ja jaloista niin, että poika alkoi itkemään. Äijä naureskeli vaan päälle. Hän myös meinasi kuristaa minua. Hän laittoi kädet kaulalleni. Onneksi tajusi ajoissa mitä oli tekemässä. Hän kysyi minulta itkien miksi olen hänen kanssaan vaikka hän on niin kamala minua kohtaan. Poikamme oli silloin pieni. Äijä potkasi kantapäällään seinäänkin reiän hermostuessaan. Seuraavana aamuna aloin pikku hiljaa pakkailla tärkeimpiä tavaroita mukaani. Olin päättänyt lähteä pojan kanssa pois äijän luota. Lähdimme äijän nukkuessa. Menin vanhempieni luokse. Sieltä menimme mökille ja sieltä lähdimme myöhemmin serkun luo. Olin serkun luona yön. Minua alkoi voimakkaasti ahdistaa. Pelkäsin mitä tapahtuu, kun olen lähtenyt. Tuo pelko varmaan oli tekijä, joka sai minut palaamaan takaisin äijän luokse. Kotiin mentyäni äijä oli vihainen ja viikkokaupalla sen jälkeen äijä puhui lähdöstäni. Vanhempani tekivät lastensuojeluilmoituksen saadakseen apua minulle ja ihanapojalle. Sain tietää siitä n. kuukauden kuluttua mennessäni lääkärineuvolaan toiselle paikkakunnalle. Lääkäri sanoi käynnin jälkeen, että seuraavaksi menet juttelemaan sosiaalityöntekijälle. Ihmettelin, että miksi. Luulin sen kuuluvan siihen käyntiin. Kun menin huoneeseen, sosiaalityöntekijät sanoivat, että haluavat vähän jutella. Sitten he sanoivat, että meistä on tehty lastensuojeluilmoitus. Minä pelästyin hirveästi. Pala nousi kurkkuun. Pelkäsin, että he vievät minulta ihanapojan. Kysyin kuka oli tehnyt ilmoituksen. He sanoivat, että vanhempani. En uskaltanut kertoa äijän tekosista. Yritin saada heidät vakuuttuneeksi, että ei meillä ole mitään tapahtunut. He kertoivat turvakodeista, jonne voi mennä turvaan tarvittaessa.
Äijän väkivaltaisuus paheni lastensuojeluilmoituksen jälkeen. Kuukautta myöhemmin äijä potkaisi kissanpentuamme ja uhkasi tappaa sen vaikka se vain normaalisti leikki niin kuin pienet pennut yleensä. Minä estin äijää tekemästä kissalle mitään. Äijä jahtasi kissaa raivon vallassa. Äijä tönäisi minut seinää päin. Löysin puhelimeni leikepöydältä tekstin, jossa luki, että äijä hakee uutta elämänkumppania Porista. Päätin, että en minä jää kotiin, kun hän jo kerran toista etsii. Otin pojan ja kissan mukaani ja lähdin äijän ollessa salilla. Lähdin vanhempieni luokse taas. Äijä soitti äidilleen, joka sitten soitti äidilleni. Äijän äiti ylipuhui minut menemään kotiin. Soitti vielä matkaltakin, että olenko menossa vai en. Minä jouduin sitten äijän kanssa lähtemään hänen vanhempiensa luokse selvittämään asioita. Enhän minä siellä uskaltanut puhua äijän tekosista. Äijä oli kertonut aikaa jo, että hänen äitinsä on kamala ihminen. Äijä oli käskenyt minun kirjoittaa ylös asioita, jotka pitää sanoa hänen vanhemmilleen. Jouduin esittämään, että vanhempani ovat kamalia vaikka he eivät ole. Se tuntui hirveältä joutua sanomaan paikkaansa pitämättömiä asioita rakkaista vanhemmistani. Pelkäsin mitä he tekevät minulle. Äijä alkoi syyttää minua siitä, että joutuu olemaan minun takiani vanhempiensa kanssa tekemisissä. Heillä oli siis välit poikki.
Joulun aikaan olimme äijän vanhempien luona 3 viikkoa. Minua härnättiin puhumalla äijän existä ja kun tuli paha mieli. Vähäteltiin, että ei tuollaisesta voi tulla paha mieli. Sitten sanottiin, että minä pilaan kaikkien joulun. Kukaan ei välittänyt, kun itkin pitkään. Äijä sanoi, että en minäkään häntä puollustanut uutenavuotena silloin. Tuon 3 viikon aikana äijä potkaisi minua nilkkaan alakerrassa. Kipu tuntui koko kropassa. Aloin itkeä kivusta. Sitten äijä oli nyrkki ojossa naamani edessä. Ihanapoika oli sylissäni ja alkoi itkeä, kun pelkäsi isäänsä. Tuo tilanne lähti siitä, kun ihanapoika ei ollut tarpeeksi väsynyt nukkumaan niin otin ihanapojan vielä pois sängystä touhuamaan. Äijä hermostui siitä. Äijä kielsi minua kertomasta mitään. Käski valehdella. Sanoin ensin, että äijä kutitti minua ja minä en pidä siitä. Äijän äiti sanoi, että tietää minun valehtelevan. Sitten sanoin, että pelästyin äijän huutoa. Hän kysyi, että löikö äijä minua. Sanoin ei. Tuon 3 viikon aikana äijä potki minua alas ilmapatjalta. Potki selkään. Tarttui kiinni vaatteista. Minua pelotti nukkui sen vieressä..
Parin viikon päästä kotona äijä potkaisi uudestaan samaan nilkkaan toisesta suunnasta. Kipu tuntui taas koko kropassa. En pystynyt moneen päivään kävelemään jalalla kunnolla, kun siinä oli kova kipu. Äijä toi jäätä siihen potkunsa jälkeen ettei tuu mustelmaa.
Kevään aikana väkivaltaa alkoi olla melkein joka päivä. Äijä löi minua kovalla lyönnillä käsivarteen mikä sattui kamalasti. Ajaessani autoa hän saattoi myös löydä käsivarteeni. Kipu sai minut itkemään. Maatessani sängyssä pää eri päässä sänkyä äijä löi nyrkillä reisiini. Useasti veti minua kovalla voimalla hiuksista, tarttui vaatteista, heitti puhelimella ja kaukosäätimellä. Useaan otteeseen nyrkki oli naamani edessä pystyssä valmiina lyömään. Ihanapoika on ollut usein sylissä noissa tilanteissa ja katsonut isäänsä, että mitä hän tekee. Alkanut itkemään, kun minuun on sattunut. Äijä ahdisti kerran minut keittiön nurkkaan ja jälleen oli nyrkki naaman edessä. Sitten äijä löi täysiä jääkaapin oveen. Lyöntien jälkeen äijä toi jäätä ettei tule mustelmia.
Ihanapoikaa äijä on tukistanut, töninyt, haukkunut, roikottanut jaloista alaspäin niin että poika on alkanut itkemään ja äijä nauranut päälle. Äijä on muistuttanut ihanapoikaa tukistamisesta nykimällä hiuksista. Ihanapoika laittoi päätään pois päin äijästä ja katsoi, että tekeekö se sen taas. Säikytellyt niin kauan, että on saanut pojan itkemään ja nauranut päälle. Kerran oli tilanne, kun tulin kaupasta kotiin, ihanapoika makasi häkkisängyssä paikallaan itkuisen ja pelokkaan näköisenä katse lukittuneena yhteen kohtaan. Hän ei reagoinut puheeseeni heti. Minun piti vähän aikaa jutella ja silitellä häntä, että hän katsoi minuun ja halusi syliin. Pelkäsin, että mitä äijä on tehnyt ihanalle pojalleni. Kerran ihanapojan koskiessa sälekaihtimiin äijä riuhtaisi hänet pois sieltä niin nopeasti, että ihanapoika löi päänsä patterinkulmaan ja sai pienen vekin päähänsä. Jos ihanapoika teki äijän mielestä jotain väärää niin hän tarttui poikaa takaapäin ja alkoi huutaa pojan naaman edessä.
Turvakotiin lähtö päivänä äijä läpsäisi minua poskelle. Se antoi lisäpontta jo päätetylle lähdölle. Päätin, että tämä ei ole enää meidän elämäämme ihanapojan kanssa. Halusin ihanalle pojalleni paremman elämän ja myös itselleni.
Kommentit
Lähetä kommentti