Sosiaalinen eristäminen

Edellisessä blogitekstissäni kerroin siitä, miten äijä käski poistaa/estää miespuoleiset kaverit Facebookissa. Siitä alkoi minun sosiaalinen eristäminen. Äijä oli erittäin mustasukkainen. Ensin hän tyytyi siihen, että poistin/estin kaikki miespuoleiset ystäväni.

Myöhemmin hän alkoi sanoa minulle, että ystäväni eivät halua olla tekemisissä kanssani, koska olen niin lihava. Hän sanoi myös ystävieni puhuvan minulle ilkeästi ja käski estää heidät, jotta he eivät puhuisi minulle enää pahasti. Todellisuudessa he eivät sanoneet mitään ilkeää. Se oli hänen keinonsa viedä minulta ystävät. Minä koin helpommaksi olla olematta yhteydessä ystäviini. Pääsin kotona helpommalla, kun äijä ei kuittaillut joka asiasta. Aloin tuntea oloni yksinäiseksi.

Äijä ei halunnut olla minusta erossa pitkiä aikoja. Kuulemma tulee niin ikävä. Kontrolloinnin takia se ei halunnut antaa minun olevan muiden kanssa tekemisissä. Lähetteli aina viestejä, kun olen kaupassa, tyyliin "joko tuut", "tuu jo" tai "ikävä".

Äijä ei halunnut tutustua sukulaisiini. Kysyin häntä mukaan mutta hän ei halunnut tulla. Vauvan synnyttyä en saanut viedä vauvaa näytille. Lopulta äijä vei minulta myös vanhemmat. Vanhemmat tekivät lastensuojeluilmoituksen, koska olivat huolissaan minusta ja vauvasta. Ilmoituksen teon jälkeen en saanut enää mennä kotiin vanhempien luo vaikka asuimme samalla paikkakunnalla. Tuntui kamalalta nähdä isäni ajamassa kotiin päin, kun en voinut mennä juttelemaan. Itkin ajaessani pyörällä kauppaan. Ikävöin vanhempiani kovasti. Piti kuitenkin ryhdistäytyä. En voinut näyttää tunnetta kotona. Minun piti esittää ettei minuun satu. Ajattelin miltä heistä tuntuu, kun eivät näe minua eivätkä ihanaapoikaa, heidän ensimmäistä lastenlastaan.

Tämän vuoden tammikuussa äijän äiti ja äijä yrittivät saada yhteyden vanhempiini heidän tavallaan eli menemään keskustelemaan meidän ja äijän vanhempien kanssa äijän vanhempien kotiin. Kun vanhempani eivät suostuneet minun piti taas vaihtaa puhelinnumero ja en saanut taaskaan olla yhteydessä isääni. Minulle annettiin toivoa, että saan vanhempani takaisin ja sitten heti vietiin se toivo pois. En voinut taaskaan näyttää tunteitani. Piti taas esittää, että minuun ei satu.

Minun piti antaa oma autonikin vaihdossa toiseen autoon, jotta meitä ei löydetä. Yritin viimeiseen asti saada pitää autoni, josta pidin kovasti. Yritin ehdottaa, että se laitettaisiin seisontaan siksi aikaa, kun olisi varaa korjata se. Äijä siis väitti, että siinä on niin paljon vikoja ettei sitä kannata korjata. Auto piti saada äkkiä vaihdettua, jotta meitä ei ehditä löytää. Äijä oli käskenyt ottamaan maistraatista osoitteenluovutus kiellon ja laittamaan myös auton rekisteritiedot salaiseksi. Kaikki siksi ettei meitä voida pelastaa pois hänen luotaan. Hän meni autolla joka paikkaan mihin meni. Töihin, kuntosalille, kauppaan... Siksi etten lähde sillä aikaa autolla pakoon. Töistä äijä lähetteli viestejä, joilla tarkisti, että olenko edelleen kotona. Jos en heti vastannut viestiin tai puheluun, luuli minun taas lähteneen. Olen siis lähtenyt pakoon ennenkin. Äijä on manipuloinut takaisin sanoen esimerkiksi "mä muutun", "en tee enää koskaan niin",  "mä rakastan sua niin paljon" ja "pidän sormustasi sydämeni vieressä ja itken". Tilanne kuitenkin paheni kotiin mentyäni.

Joku voi kysyä miksi menin takaisin. En tiedä itsekkään. Pelko siitä miten rikki menen lähdettyäni saattoi olla yksi syy. Olen kuitenkin tehnyt sen viimeisen lähdön, josta ei palata takaisin siihen helvettiin.