Synttäreiden jälkeinen päivä

Tähän aurinkoiseen päivään ihanapoika heräsi klo 6:30. Ihanapojan huoneessa leikimme, kunnes hän meni aamu-unille klo 9. Siinä sai äitikin aamutorkut. Ihanapoika heräsi kuitenkin jo klo 10. Sitten hän suostui jo syömään vähän kaurapuuroa. Äitin tekemä on parempaa kuin valmis kaurapuuro. Eilen aloitettiin myös totuttautuminen tavalliseen rasvattomaan maitoon. Tähän mennessä mennyt ilman masuvaivoja. Hieno juttu! Aloitinkin totuttamisen pikkuhiljaa. Ensin 1 viikon ajan 60 ml. Sitten seuraavalla viikolla 120 ml ja kolmannella viikolla 160 ml. Aloitin aamupullolla ja sitten 3 viikon päästä lisään 60 ml iltapäiväpulloon myös ja teen samalla tavalla kuin aamupullon kanssa. Koin tuon tavan hyväksi velleihin totuteltaessa. Olohuoneen puolelle siirryimme sitten 11 jälkeen, kun äijä heräsi. Sitten yritimme syödä lounasta. Mutta se ei vielä ihanapojalle maistunut. Sitten lähdin käymään kaupassa hakemassa 6 koon vaippoja, kun 5 koko on jo pieni. Mihin tämä aika menee? Mun vauva kasvaa liika nopeasti. Lähtiessäni kauppaan ihanapoika itki perääni, kun jäi äijän kanssa kotiin. Äidin tullessa kotiin ihanapoika tuli ovelle vastaan. Äijä makoili vielä sängyssä. Aloin laittaa äijälle pinaattilettuja, kun lähtee salille, kun ei se osaa itse ruokaa ottaa kaapista. Ja jos en sitä tee, niin suuttuu. Syömisen jälkeen äijä lähti salille. Sitten saimme taukoa äijästä. Ihanapoikakin alkoi innolla touhaamaan. Äijän ollessa paikalla pojan pitäisi olla vaan hiljaa ja paikallaan. Yleensä äijä sanoo vaan pojalle, että ole hiljaa, mee pois siitä tai ootko sä tyhmä kun et tajua. Tuntuu kamalalta seurata sivusta miten toinen ei halua oman lapsensa kanssa touhata. Mut onneksi tää loppuu pian, kun hankin mulle ja ihanallepojalle paremman elämän ilman äijää. Se osaa kyllä vakuutella, että kohtelee nyt paremmin, mutta ei se muutu koskaan. Olen sen nähnyt tämän 2 vuoden aikana. Mä haluan vain keskittyä mun ja ihanapojan hyvinvointiin. Haluan taas nauttia elämästä enkä vaan jännittää tekemisiäni. En halua joutua jännittämään mitä voin sanoa ja mitä voin tehdä. Ei sellainen elämä ole ketään varten. Lähtöpäätös ei kaikesta huolimatta oo helppo. Ei se ole helppoa viedä toiselta lasta pois. Kaikesta huolimatta mä välitän äijästä jollain tasolla mut en ymmärrä miksi. En osaa haluta pahaa kellekkää vaikka kuinka mua satutettaisiin. Mutta mun pitää tehdä tämä lähtö itteni ja pojan takia. En halua joutua enää pelkäämään milloin toinen suuttuu ja huitasee tai potkasee taas. Onneksi se ei ole pojalle vielä tehnyt niin. Mutta toinen joutuu näkemään miten paha se on omalle äidille. Ihanapojan ei pidä ikinä enää nähdä sellaista. Mä pidän siitä huolen!